Hyppää suoraan sisältöön

Olen silmälasipäinen ruskeatukkainen kolmikymppinen nainen
Piditkö lukemastasi?

Ota yhteyttä, kun tarvitset luotettavaa tekijää, joka ei jätä mitään puolitiehen.

Onko tehtävä haasteellinen? Hyvä.

Pidän asioiden penkomisesta ja kokonaisuuden hahmottamisen synnyttämistä oivalluksista, jotka sitten voin punoa jutuksi ja jakaa lukijoideni kanssa. Työtäni siivittää viehtymys uuden oppimiseen.

Kysymyksiä Eevalle

Missä asut?
Asun Ruhrin alueella, keskellä Saksaa lähellä Hollannin rajaa, keskikokoisessa Wittenin kaupungissa. Kotini on valkoinen punakattoinen rivitalo kaupungin keskustassa.
Mitä olet opiskellut?
Olen koulutukseltani filosofian tohtori. Opiskelin Helsingin yliopistossa geologiaa, tietojenkäsittelyoppia ja tilastotiedettä. Englanninkielistä geologian ja paleontologian alaan liittyvää väitöskirjaani varten mittasin mikroskoopissani tuhansia koivujen siitepölyjä ja analysoin mittaustuloksiani tilastomatemaattisin menetelmin.
Mitä olet tehnyt sen jälkeen?
Sittemmin lapseni Joonatan ja Laura ovat jatkokouluttaneet minua. Vapaahetkinäni olen opiskellut journalismia ja avustanut esimerkiksi Tiede-lehteä. Voit lukea juttujani Tiede-lehden arkistossa.

Siinä sivussa olen tutkinut merikapteenisukuni vaiheita. Sukututkimuksen sivutuotteena syntyi nyt Hoksaan jatkokertomuksena julkaistava romaani merille lähtevästä Oskar Sjögrenistä. Oskarilla tai hänen perheensä jäsenillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sukulaisteni kanssa. En myöskään ole koskaan purjehtinut. Hankin laiva- ja merimiestietouteni kirjoista ja museoista. Monien kirjailijoiden ja museoiden lisäksi kiitos merihistorioitsija Yrjö Kaukiaiselle ja Suomen merimuseon Johanna Aartomaalle, jotka auttoivat minua parissa visaisessa purjelaivakauteen liittyvässä kysymyksessä.

Lisäksi avustan Lauran opettajaa pitämällä lukupiiriä kolmasluokkalaisille. Lukeminen on minusta tärkein taito, minkä koulusta voi saada. Se avaa lukemattomia uusia maailmoja ja sen avulla voi oppia melkein mitä tahansa - vaikka purjehtimista (!). Joonatanin koulussa olen pitänyt Suomi-kerhoa. Tällä hetkellä koetan tekstiilityökerhossa saada 5.-9.- luokkalaisia poikia innostumaan ompelusta ja neulomisesta. Moni kerholaisistani on kirjonut vohvelikangasta ja suorittanut ompelukoneen ajokortin. Yritämme kerhossa hyödyntää kaikenlaista kierrätysmateriaalia. Viime viikolla pari poikaa sai kipinän ommella pieniä chenillemattoja vanhoista ohuiksi kuluneista lakanoista.
Miltä Hoksaan toimituksessa näyttää?
Toimitus sijaitsee kotonani, Wittenin keskustassa. Työmatka on lyhyt, ja aamulla olenkin tavallisesti salamana työpaikallani. Paluumatka sen sijaan usein takkuilee. Jos pääsen irrottautumaan koneelta, ainakin ajatukset viipyilevät työhuoneella.

Hoksaa-nettilehden etusivulle | sivun alkuun